Kaukana jossain aurinko paistaa
Lumottu maa jossa kaikki on kaunista
Keijut liitelee vailla huolen häivää
Hobittilapset kerää niityllä neilikoita
Mutta tää tarina ei kerro niistä
Satu paikasta missä sataa aina
Niittyjen takana hiljainen metsä
Metsän keskellä ränsistynyt linna
Linnan tornissa tohinaa ja ryysistä
Outoja laitteita, liemet virtaa putkissa
Keskelle huonetta miehet kerääntyneenä
Mielipuolinen tiedemies johtaa orkesteria
Ne sörkkii pöydällä makaavaa hirviötä elotonta
Vaihtaa osia, rakentaa metallisia tukirakenteita
Mekaanisia rattaita ja vierasperäisiä raajoja
Pumppaavat hirviöön epämääräisiä kemikaaleja
Suden hampaat vaihdetaan suuhun
Lepakon siivet selkään vanhojen tilalle
Projektori syöttää tajukankaalle uusia kuvia
Silkkaa väkivaltaa, goatsea ja Paratiisi Hotellia
Ja juuri kun hirviö valmistuu iskee salama johdattimeen
Miljoona volttia virtaa läpi rujon ruhon, käynnistää sydämen
Hirviö huutaa tuskissaan, tiedemies nauraa hulluuttaan
Vaan loppuu nauru lyhyeen hirviön riuhtoessa irti kahleistaan
Hirviö murskaa koneet, repii kappaleiksi pahat kätyrit
Tuntuu hyvältä riehua, se helpottaa oloa, poistaa kipua
Tunkee tohtorin mikroon jonka säätää 666 asteeseen
6 tuntia ja 66 minuuttia saa siellä rauhassa kypsyä
Raivaa tiensä seinien läpi, ulos linnasta
Vaeltaa metsässä, läpi kääpiöiden mökin
Hiukopalaksi mutustaa piparkakkutalon
Jälkiruoaksi noidan kera nonparellien
Saapuu mökin pihaan, valmiina murskaamaan
Vaan kun ovi aukeaa, hirviö ihmeissään tuijottaa
Kaunista näkyä, kuin sadun lumikkia, lumoavaa
Neito lähdössä keräämään omenoita piirakkaan
Hirviö muistaa asioita joita ei pitäisi tallella olla
Onnen hetket sirpaleiset, keräsi niityllä neilikoita
Rakkaansa elämästään, missä kaukana lienee
Hirviö rauhoittuu ja astuu lähemmäksi neitoa
Sitä kauhun määrää kun neito hirviön näkee
"Apua, hirviö, auttakaa!" kauhuissaan huutaa
Hirviö hämmentyy, katsoo lätäkköä edessään
Kamalaa kuvajaista, joka ei sovi muistoihin
Muistot väistyy, näkee taas vain mustaa ja punaista
Repii sielun irti neidon kehosta ja poskeensa pistää
Paskoo lasipurkkiin, lahjapaperiin käärii ja pistää postiin
Lähettää alas Helvettiin, osoitteena Saatanan palatsi
Ja minne lie hirviön tie vie synkästä metsästä
Otus osiensa summa, syntymäänsä syytön
Ei osaa olemassaoloaan anteeksi pyytää
Ja mikä lie olikaan opetus tämän tarinan?
Lumottu maa jossa kaikki on kaunista
Keijut liitelee vailla huolen häivää
Hobittilapset kerää niityllä neilikoita
Mutta tää tarina ei kerro niistä
Satu paikasta missä sataa aina
Niittyjen takana hiljainen metsä
Metsän keskellä ränsistynyt linna
Linnan tornissa tohinaa ja ryysistä
Outoja laitteita, liemet virtaa putkissa
Keskelle huonetta miehet kerääntyneenä
Mielipuolinen tiedemies johtaa orkesteria
Ne sörkkii pöydällä makaavaa hirviötä elotonta
Vaihtaa osia, rakentaa metallisia tukirakenteita
Mekaanisia rattaita ja vierasperäisiä raajoja
Pumppaavat hirviöön epämääräisiä kemikaaleja
Suden hampaat vaihdetaan suuhun
Lepakon siivet selkään vanhojen tilalle
Projektori syöttää tajukankaalle uusia kuvia
Silkkaa väkivaltaa, goatsea ja Paratiisi Hotellia
Ja juuri kun hirviö valmistuu iskee salama johdattimeen
Miljoona volttia virtaa läpi rujon ruhon, käynnistää sydämen
Hirviö huutaa tuskissaan, tiedemies nauraa hulluuttaan
Vaan loppuu nauru lyhyeen hirviön riuhtoessa irti kahleistaan
Hirviö murskaa koneet, repii kappaleiksi pahat kätyrit
Tuntuu hyvältä riehua, se helpottaa oloa, poistaa kipua
Tunkee tohtorin mikroon jonka säätää 666 asteeseen
6 tuntia ja 66 minuuttia saa siellä rauhassa kypsyä
Raivaa tiensä seinien läpi, ulos linnasta
Vaeltaa metsässä, läpi kääpiöiden mökin
Hiukopalaksi mutustaa piparkakkutalon
Jälkiruoaksi noidan kera nonparellien
Saapuu mökin pihaan, valmiina murskaamaan
Vaan kun ovi aukeaa, hirviö ihmeissään tuijottaa
Kaunista näkyä, kuin sadun lumikkia, lumoavaa
Neito lähdössä keräämään omenoita piirakkaan
Hirviö muistaa asioita joita ei pitäisi tallella olla
Onnen hetket sirpaleiset, keräsi niityllä neilikoita
Rakkaansa elämästään, missä kaukana lienee
Hirviö rauhoittuu ja astuu lähemmäksi neitoa
Sitä kauhun määrää kun neito hirviön näkee
"Apua, hirviö, auttakaa!" kauhuissaan huutaa
Hirviö hämmentyy, katsoo lätäkköä edessään
Kamalaa kuvajaista, joka ei sovi muistoihin
Muistot väistyy, näkee taas vain mustaa ja punaista
Repii sielun irti neidon kehosta ja poskeensa pistää
Paskoo lasipurkkiin, lahjapaperiin käärii ja pistää postiin
Lähettää alas Helvettiin, osoitteena Saatanan palatsi
Ja minne lie hirviön tie vie synkästä metsästä
Otus osiensa summa, syntymäänsä syytön
Ei osaa olemassaoloaan anteeksi pyytää
Ja mikä lie olikaan opetus tämän tarinan?
Selite:
Istuin tunnin suihkussa ja tarinan pääpiirteet syntyivät siinä. Alunperin halusin kirjoittaa Rugereiden kappaleesta Ihmisraunio ja itsestäni, mutta se ei oikein olisi toiminut ilman liikaa plaginointia ja lainauksia. Nyt menen tupakalle ja sitten tutkin vaatiiko tämä korjauksia. En tietenkään tee sitä ennen julkaisua, koska Hitler.
https://www.youtube.com/watch?v=_rauYKQq_Hs
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tekstisi on kuin jostakin sarjakuvasta.