Runoilijan elämää tai sen puutetta

Joka vitun kello pysähtyny kohtaan 6:66...

Tädit ei tykkää ku väännän riimii
Niiden mielestä setti liian brutaalii
Täs maailmas ei vaan näy kukkii
Paitsi näytöllä seuranaan mehiläisii

Toiset sanoo et nää näyttää räpiltä
Mut ei tää ole runoutta kaduilta
Luovuus syntyy kellarin löyhkästä
Ei tytöt tykkää herkistä runopojista

Tummat ruusut kukkii aina tuonen tarhoissa
Täällä pelkästään hometta tiskialtaassa
Vain viimevuotinen voipaketti jääkaapissa
Arjen hallinta edelleen ulottumattomissa
 

Elämääni kohtaan tunnen apatiaa
Itseäni kohtaan lähinnä halveksuntaa
Enkä tiedä miksi kaadoin kitaraan kaljaa
Alkaa jo huolestuttamaan pikkuhiljaa

Jos joskus kirjoitan kirjan ainoa keino markkinoida sitä on luvata kahvipaketti sille joka löytää kaikki viittaukset biiseihin