Enkelilapsen Evankeliumi

Kanavoin mieleeni vihaa, halusin kirjoittaa vihaisia laineja
Kertasin mielessäni kaikkea sitä mitä teitte maailmallenne ja mulle
Löysin itseni nyyhkyttämästä vuoteelta, oopperan kummitus oli kuollut
Krapula on osa elämää, sammalta kasvoi kasvoillani kun heräsin

Ja kun sanoin voidelleeni horon lihaliemellä
Heittäneeni kuoppaan täynnä nälkäisiä mäyriä
Se ei ollut metafora, se oli totisinta totta
Sun ei olisi kannattanut ottaa kesäkissaa

Se alkoi pienestä, seurasi varjona yössä
Kuiski hävyttömyyksiä postiluukusta sisään
Sininen kissa maukui ja kaivoi mulle hautoja
Sairas maailma tuottaa sairasmielisiä lapsia

Kaksi ääntä puhuu päässä, molemmat vaatii verta
Tanssin palavissa saleissa, kuolema on muotivillitys
Lippuni liehui muistoksi kaatuneiden nukkejen
Kielojen valkeat marjat lupasivat armahduksen

Kolmekymmentä hopearahaa sulatettiin teräkseen
Unessa enkeli kertoi mistä löydän siitä taotun viikatteen
Pieni on maailma, pieni on taivas, loppunut on tila
Katso mua silmiin, kerro mulle miltä tyhjyys näyttää