Jumalan rakastajatar

(Maria Betanialainen)

1.

Uudessa testamentissa mainittu nimesi 'Maria' on kreikkalaistettu versio aramean kielisestä nimestä 'Mariâm', jonka alkuperä on heprealainen nimi 'Miriâm'. Vanhassa testamentissa nimi 'Miriâm' tunnetaan Mooseksen ja Aaronin sisaren etunimenä. Erään tulkinnan mukaan nimi 'Maria' tarkoittaa samaa kuin ”kapinallinen” tai ”kumouksellinen”, mutta Jeesusta vastaan et koskaan kapinoinut. Etunimesi ei tehnyt sinusta erityisen poikkeuksellista, sillä se oli hyvin yleinen Jeesuksen ajan Palestiinassa: On arvioitu, että tuolloin yksi viidestä juutalaisesta naisesta Pyhän Maan maaperällä oli nimeltää 'Miriâm' tai 'Mariâm'. Kenties nimesi oli kuitenkin enne siitä, mikä mullistus juutalaisuudessa tuleman piti.

2.

18 Silloin hän sanoi heille: "Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman.

19 Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava.

20 Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."

21 Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.

22 Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa."

23 Ja hän kääntyi opetuslapsiinsa erikseen ja sanoi: "Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette.

24 Sillä minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet."

25 Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"

26 Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?"

27 Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".

28 Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää".

29 Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"

30 Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.

31 Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse.

32 Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.

33 Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.

34 Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.

35 Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan'.

36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?"

37 Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin".

38 Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa.

39 Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa.

40 Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: "Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi."

41 Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet,

42 mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."

Luuk. 10:18-42.

On sanottu, että Marian persoona symboloi rukousta ja kontemplaatiota kun taas Martan persoona symboloi toimintaa ja hyviä tekoja: Maria edustaa siis Jumalaan kohdistuvaa rakkautta ja Martta lähimmäiseen kohdistuvaa rakkautta. Kristityn hengenelämässä molemmat näistä tarvitsevat tuekseen toinen toistansa, eikä kumpikaan voi olla ilman toista.

3.

Keskiajalla katolisen kirkon piirissä uskottiin, että Maria Magdalena, Maria Betanialainen ja Luukkaan evankeliumin syntinen nainen (Lukk. 7:36-50) ovat yksi ja sama henkilö, mutta idän ortodoksisen kirkon traditio on pääsääntöisesti aina pitänyt heitä kolmena eri henkilönä. Tämän keskiajan katolisen tradition virallisena leimasina on pidetty paavi Gregorius Suuren saarnaa 21. syyskuuta vuonna 591. Virallisella tasolla tästä dogmasta luovuttiin katolisen kirkon piirissä vasta vuonna 1969. Itse näkisin, että katolisen kirkon keskiaikainen traditio on tässä kysymyksessä liian radikaali kun taas idän ortodoksisen kirkon traditio on tässä kysymyksessä liian maltillinen. Uskon nimittäin, että totuus lienee siltä väliltä: Luukaan evankeliumin syntinen nainen ja Maria Betanialainen ovat yksi ja sama henkilö, mutta Maria Magdalena ja Maria Betanialainen ovat kaksi eri henkilöä.

Matteuksen evankeliumissa kerrotaan nimeltä mainitsemattomasta naisesta, joka vuodatti hyvin kallisarvoista tuoksuöljyä alabasteripullosta Jeesuksen päähän kun tämä oli aterioimassa Simon Spitaalisen talossa pääsiäisen edellä. Matteuksen kertoman mukaan opetuslapset paheksuivat tätä ja sanoivat ”Miksi tämä haaskaus?” Opetuslapset kun uskoivat, että tuoksuöljyn olisi voinut myydä hyvään hintaan ja antaa rahat köyhille. Jeesus kuitenkin hyväksyi naisen teon ja sanoi opetuslapsille: ”Miksi te pahoitatte tämän naisen mielen? Hän teki hyvän työn minulle. Köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei aina ole. Kun hän vuodatti tämän öljyn päälleni, hän teki sen minun hautaamistani varten. Totisesti minä sanon teille: Kaikkialla maailmassa, missä evankeliumia julistetaan, tullaan myös se, mitä hän teki, muistamaan hänen muistokseen. ” (Matt. 26: 6-13). Markuksen evankeliumi kertoo tarinan miltei sanasta sanaan samalla tavoin (Mark. 14:3-9). Myös Luukkaan evankeliumin 7.luku tuntee tämän tarinan, mutta tarina kerrotaan nyt monissa kohdin eri tavoin. Katsotaanpa.

36 Niin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle.

37 Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta

38 ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella.

39 Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: "Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen."

40 Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle". Hän virkkoi: " Opettaja, sano". -

41 " Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä.

42 Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?"

43 Simon vastasi ja sanoi: " Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi". Hän sanoi hänelle: " Oikein sinä ratkaisit".

44 Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: " Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan.

45 Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään.

46 Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani.

47 Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän."

48 Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut".

49 Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: "Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?"

50 Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan".

Luuk. 7: 36-50.

Luukkaan evankeliumin kertomus on monissa kohdin erilainen kuin Markuksen ja Matteuksen evankeliumien, mutta niissä on myös niin paljon samaa, että ne selvästi kertovat selvästi samasta tapahtumasta. Kaikissa näistä mainitaan, että Simon-niminen mies on kutsunut Jeesuksen aterioimaan talossaan ja Luukkaan evankeliumi vielä lisää tähän, että Simon oli farisealainen. Kaikkien aterioimisen aikana paikalle saapuu nainen, jolla on alabasteripullossa kallisarvoista tuoksuöljyä, jota hän vuodattaa aterioimisen aikana Jeesuksen päälle: Matteuksen ja Markuksen mukaan Jeesuksen päähän, mutta Luukkaan mukaan Jeesuksen jalkoihin, jotka nainen on - Luukkaan mukaan - ensin kastellut kyynelillään ja sitten kuivannut hiuksillaan. Kenties merkityksellisin eroavuus on kuitenkin tämä: Luukkaan mukaan naisen kerrotaan ”eläneen syntisesti”, mitä Markus ja Matteus eivät lisää tähän tarinaan. Vielä yhden kaikista aikaisemmista versioista poikkeavan version tästä tarinasta kertoo Johanneksen evankeliumin 12. luku.

1 Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus saapui Betaniaan, jossa Lasarus asui, hän, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista.

2 Siellä valmistettiin hänelle ateria, ja Martta palveli, mutta Lasarus oli yksi niistä, jotka olivat aterialla hänen kanssaan.

3 Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua.

4 Silloin sanoi yksi hänen opetuslapsistaan, Juudas Iskariot, joka oli hänet kavaltava:

5 " Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan denariin ja niitä annettu köyhille?"

6 Mutta tätä hän ei sanonut sentähden, että olisi pitänyt huolta köyhistä, vaan sentähden, että hän oli varas ja että hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu.

7 Niin Jeesus sanoi: " Anna hänen olla, että hän saisi toimittaa tämän minun hautaamispäiväni varalle.

8 Sillä köyhät teillä aina on keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina."

9 Silloin suuri joukko juutalaisia sai tietää, että hän oli siellä; ja he menivät sinne, ei ainoastaan Jeesuksen tähden, vaan myöskin nähdäkseen Lasaruksen, jonka hän oli herättänyt kuolleista.

10 Mutta ylipapit päättivät tappaa Lasaruksenkin,

11 koska monet juutalaiset hänen tähtensä menivät sinne ja uskoivat Jeesukseen.

Joh. 12:1-11.

Myös Johanneksen evankeliumin kertomuksella on niin paljon yhteistä Markuksen, Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien kanssa, että näyttää ilmeiseltä, että tässä on kuvattu yksi ja sama tapahtuma. Johanneksen evankeliumin kertomuksen mukaan Lasarus aterioi Jeesuksen kanssa ja hänen sisarensa Martta palveli heitä – periaatteessa tämä kuitenkin voisi tapahtua samaisessa Simon Spitaalisen talossa - johon viittaavat Matteus ja Markus – tai fariseuksen, Simonin talossa – johon viittaa Luukas. Kenties Lasarus ja Martta olivat Jeesuksen tavoin vieraita tuossa talossa ja tapansa mukaan touhukas Martta auttoi talon isäntäväkeä vieraiden palvelemisessa. Johannes lisää tähän, että kaikki tämä tapahtui Betaniassa, joka oli tiettävästi noin aikoihin pieni kylä Jerusalemista noin kolme kilometriä itään.

Nyt näyttämölle astuu Maria, jonka Luukkaan evankeliumin 11. luku on edellä vahvistanut olevan Lasaruksen ja Martan sisar. Lasarus, Martta ja Maria olivat kaikki kotoisin Betaniasta ja tästä syystä myös Marian nimeen on liitetty määrite 'Betanialainen'.