Vain hetkinen...

Runoilija Legendaarinen

Nuori ja elinvoimainen, täynnä energiaa
Hetkessä kovan kuoren alle kätkeytynyt

Puristuksissa, pimeässä, ilman pakoreittiä
Tungoksessa, mutta siltikin niin yksin

Päässä pyörii, maailma heiluu, kieppuu
Lämmön tunne lisääntyy, ahtaus häviää

Vihdoinkin tilaa olla ja liikkua vapaasti
Mahdollisuus pyrkiä pohjalta ylöspäin

Mutta tuo kieppuminen vaan jatkuu ja jatkuu
Lämmin muuttuu tuskaisan kuumaksi, piinaavaksi

Paineen tunne sisälläni vain kasvaa kasvamistaan
Vaikka teen kaikkeni, tuntuu, etten vain enää jaksa

Lähellä olevista osa antanut periksi, suojakuori hajonnut
Itsellä kaamea olo, pirullisen kuuma, ahdistaa, hajoan

En pysty enää pitämään itseäni kasassa, en millään
Poksahtaen leviän suojakuorestani, kaikkien nähtäville

Vielä heittävät hieman suolaa päälleni, haavoihini
Olen täyttänyt pian tehtäväni, antanut kaikkeni

Toivottavasti nautit tästä hetkestä, siitä, että hajosin
Siitä vain, nauti. Tuhoa minut, hävitä minut lopullisesti.

Vain pienen hetken kuitenkaan nautit minusta
Kunnes jo nappaat seuraavan pop-cornin suuhusi.

Selite: 
Joskus napsahtaa, tai poksahtaa ;)
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut