Elämän peli
Istutaan alas.
Arvomerkit ja tittelit jätettiin eteiseen.
Paperipussit päässä.
Mysteeri leijuu ilmassa, pyöreän pöydän ritarit.
Kortit meille jakaa tuo joka ei koskaan kerro nimeään, ei edes katso silmiin.
Meillä on kortit joilla pelata tätä elämää.
Kuka bluffaa kuka uskaltaa korottaa.
Pöytä on pyöreä, kuin elämä, joka kohdasta samanlainen.
Ei suosi ketään, vain omat siirtosi määräävät pelin suunnan.
Kaikilla sama lähtöviiva.
Näillä korteilla on pärjättävä.
Pitää vain tietää koska korottaa ja koska katsoa.
En vain osaa tätä peliä.
Se on vain opeteltava, elämän koulu.
Juuri sen mittainen kuin pysyt pelissä mukana.
Pöytä muistaa läsnäolosi ikuisuuden.
Se ei unohda, anna armoa tai neljää ässää kenellekkään,
muistaa vain.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo.