Löysin vuoren, sataman johon voin aina turvata, luottaa.
Synkkinä päivinä vain tarrautua kiinni ja saada energiaa.
Jaksamista tulevaan.
Ajan kuluessa vuori muuttui.
Huomasin siinä paljon säröjä.
Olivatko ne aina olleet siinä?
Vuori ei enää uskonut itseensä.
Yritin tarrautua siihen lujemmin, saada sen jälleen turvakseni.
Liian myöhään, ei niitä säröjä olisi edes voinut korjata.
Vuori paljastui tulivuoreksi.
Jonka sisältä tulisi kohta hallitsemattomasti kitkankatkuista, kuumaa, kaiken tuhoavaa laavaa.
Satamani meni.
Olen yksin ja kannan nyt sen säröjä.
Toivon etten koskaan muutu tulivuoreksi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit