Ruoski, raiskaa pistä maistamaan asfalttia niin että tunnen eläväni. Kuin haamu huutoni vaimenee matkalla vain pieneksi kohahduksesi tuulta.
Jokainen olento sen osaa. Laittaa maskin aamulla ja pelata kuin roolipelissä. Mikään maski kun ei vain ole ikuinen.
Siihen tulee säröjä, heikkoja kohtia.
Kohtia joihin osua ja sinä tiedät.
Tiedät miten satuttaa eniten.
Elämän edetessä säröt kasvavat korjaamattomiksi.
Mikäli sielu olisi aineellinen olisi se kuin vuotava kannu.
Kannu joka odottaa viimeistä iskua.
Mikään ei ole lopullista, mutta silti me teemme asioista sellaisia.
Jonain päivänä riisun maskini ja katson sinun säröjäsi.
Elämän jälkiä.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
