Elämä mitätön
Jälleen yksin,
nukkumaan menen,
vailla lämpöä,
läheisyyttä.
En enään muista,
kuinka hyvältä se tuntuukaan,
kun toinen vieressä on,
käpertyen kainalooni.
Läheisyys,
miksi sitä kaipaa,
miksi sitä tarvitsee,
miksi elämä ilman sitä,
on vain yksi helvetti.
Siinä helvetissä,
jo vuosia asuneena,
alan väsymään siihen yksinäisyyteen,
kylmyyteen.
Kun vain joku tulisi,
antaisi halauksen,
voisin upota siihen hetkeen,
vajota pois tästä maailmasta,
vain sen läheisyyden lämmöstä,
rakkaudesta.
Sinä,
tekisitkö sen minulle?
Selite:
Kun vain joku tulisi..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaunis runo! ^^
Hyvin totuudenmukainen...
kaunis runo! ^^
Hyvin totuudenmukainen...
Ihana.