Nouseva sumu
Pelon askeleet
kulkevat takanani
lähestyen pehmeän arvaamattomasti
Luisten sormien
painautuessa hitaasti niskaan
alas selkärankaa
Huuleni haukkovat ilmaa
turhaan
jalkani eivät enää
kanna eteenpäin
tuntiessani kylmyyden
hiipivän ihoni lävitse
luinen koura puristuu
sydämeni ympärille
ja sumu nielee kaiken.
Selite:
Jaa-a, olen ehkä hieman ruosteessa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
painajaismainen tunnelma välittyy hyvin hienossa runossasi