Kuljet minua kohti pitkin rantaviivaa, tuulen leikkiessä pellavaisilla hiuksillasi.
Olet tumma hahmo illan hämärässä, valo kaikista kirkkain minun elämässä.
Katseeni paljastaa sinulle kaiken sen, olet ainoa mitä tarvitsen.
Rakastan nauruasi, silmiesi hehkuvaa innokkuutta ja lämpöä, joka tuo minulle rauhan.
Laulat kauniimmin kuin kuvitella voikaan, kitarasi haikeat sävelet nyt soikaa.
Päivä päivältä hahmosi haalistuu, jalanjälkesi pyyhkiytyvät tuulen mukaan. Kitarasi hiljeni, kyyneleeni polttelevat kaipuuni kuiskiessa sinun nimeäsi.
Pyydän, älä lähde. Jää luokseni aaltojen syleilyyn, rakasta minua vielä vähän aikaa. Tarvitsen sinut vierellein kulkemaan, merten myrskyjä uhmaamaan.
Selite:
true story =)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
surua, hyvä
oi, aivan mahtava! (:
voi kyynel miten kauniisti kirjoitettu! :') upea, aivan upea runo. suosikkeihin kyllä menee. :)