Kaupungin valot
ne loistavat sillalle
jota pitkin kävelemme
Hengitys huuruaa
on kylmä
pidät minua kädestä
molemmilla on lapaset
Osoitat minulle tuomiokirkon
jonka risti on kultaa
ja joka loistaa pimeässä
kello lyö keskiyötä
Sen ääni kaikuu
yli mustan meren
joka on sen ja
meidän välissämme
Kylmä tuuli nostattaa
jäisiä pisaroita kasvoillemme
lähdemme
kylmä kuu valaisee tien
Selite:
Rakastan katsella pimeässä kaupungin valoja, jotka näkyvät sillalle meren ylitse...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä runossa on ihanan herkkä ja kaunis tunnelma <3
Oikein tunnelmallinen ja hieno runo.