Ikuisuuksiin

Käytävä oli tumma
ja sen päässä ovi
minulla oli siivet
mustat ja isot

Pukuni oli satiinia
samettia ja silkkiä
pehmeä ja kevyt
painoton ja leijuva

hiuksillani oli hopeatiara
kaunis ja siro
jossa kimmelsi
kolme kuukiveä

Astelin pitkin käytävää
avasin oven
se johti "ei mihinkään"
tai ehkä "kaikkeen"

Tuhannet vuosisadat
sadat maailmankaikkeudet
ne syntyi ja tuhoutui
silmienni edessä

Astuin ovesta
putosin tai ehkä leijuin
kadoten ikuisuuksiin
hukkuen aikaan

Pukuni muuttui
likaisiksi riekaleiksi
Tiarani tummui
arvottomaksi

Ainoastaan siipeni
eivät pettäneet
Ne kantoivat minut pois.