Sisko

Niin samanlainen
Niin erilainen

Näen miten kärsit, ja tahtoisin auttaa
Mutta en haluaisi enää vahingossa satuttaa
Olet teräksinen, vahvempi muita
Olet hennompi kuin mikään

Uskothan nyt, kun sulle kerron sen
Sua rakastetaan, yli riidan, yli erimielisyyksien
Ei, ei kukaan saisi olla tällainen
Mutta ihmiset ovat

Voi, jos voisin niin mukaan sut ottaisin
Pois täältä veisin, satuun katoaisin
Ja kaikki ne saisivat kärsiä
Minunkin pitäisi

Mutta pois ei pääse, kuljemme täällä
Lumipyryssä, elämän heikolla jäällä
Kumarassa, yksin, ja toivo heikkenee
Eikä kodin valoja vieläkään näy

Ota nyt kädestä kiinni, sisko
Tahdon auttaa, sisko, usko
Minäkin olen rikki, ja pieni, ja yksin
Olen lopulta juuri kuin sinä

En minä sinua pakene silloin
Vaan itseäni, niillä kerroin
Yritettäisiinkö yhdessä jatkaa matkaa?
Riidat sopia ja luottaa taas?

Niin samanlainen.
Niin samanlainen.