olen aamuyön meren veistämä liike
olen kohdannut yötuulen
olen astunut aavistuksen kynnykselle
olen pyyhkiytynyt puhtaaksi
tuulen parussa, kallioiden kauneudessa
asumattomilla seuduilla
sinne muistin kaari löytää
avartamaan minuutta
parantamaan säröjä
antamaan käden jälkeä
meren silmästä, tuulen kidasta,
kallioiden viisaudesta
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Käsittämättömän upea runo.
Kaunista ja taitavaa sanan käyttöä runosi. Pidän kokonaisuudesta, tässä puhuu kokemus ja viisaus. Kiitos tästä ja muistakin runoistasi.
nainen, mies tai vain henkilö. oli kuka hyvänsä niin teksti on hieno ja kuvaava.
Hahmotan runolle kaksi tapahtumapaikkaa. Koetut hetket rannalla, sekä nykyhetki jossa "muistin kaari löytää" hapuillen koetusta symbolista ilmausta sielun syvimmille tuntemuksille. Runossa on hienovaraista ikävää mutta myös täyttymystä. Minulle runon ydin on sen vahva ja herkkä lopetus, viimeinen rivi, joka antaa ymmärtää että pohjana on aitoa kokemusta.
Upea.
Huikean kaunis runo. Tästä on helppo löytää omia tunnelmia. Oman lisänsä antaa vielä blogisivullasi runoon liitetty Gustavsvärnin majakkasaaren kuva. Tykkään kovasti.