Maa kylpee sadevedessä, saippuoi itsensä kyyneleilläni
ja kuivaa huudollani; Oi kuule minua onneni aika,
aseta minut junaan – paluumatkalle päiviin,
kun aurinko syleili meitä omina lapsinaan.
Kuljimme pikkukylän katuja, askeleet soivat
kuin pienet rummut – alkusoittona lupaukselle.
Pysähdyimme kujalle, pimeys kietoi meidät syliinsä
ja sulki maailman kulkemaan ohitsemme.
Asetin käteni paitasi alle, sydämesi kohdalle,
jotta ymmärtäisin – miltä todellinen elämä tuntuu.
Suutelit minua laittamalla kätesi kasvoilleni,
sisimpäsi sieluni sykkivään ytimeen.
Olin valmis puhumaan, nostamaan sanat pohjasta,
joiden luulin kuolleen –
Mutta silloin ei ollut vielä aika, vaikka ääniä kuului sen puolesta.
Siirryimme kaupunginosasta toiseen,
tuoreet muistot yhtä kuumina kuin se kesä ihollamme –
Nyt raavin palasia kehostani ja tutkin niitä,
löytääkseni hiukkasen omastasi;
maa pesee lopuksi kätensä surullani.
Kommentit