Muotoni on tuleva kauniiksi

En koskaan oppinut kieltäsi,
sanoja en ymmärtänyt.
Riittikö se? Kai valintani
olin jo tehnyt.

Häntä minä ihailen,
hänen edessään heikkenen.
Polvet betonia vasten,
polvillani istun:
ole kanssani armollinen,
lähetä muhun henkäyksesi.

En olettanut, en perääntynyt,
nyt piti vain rohkeutta löytyä.
Kokea, elää –
kaikki se, mitä meissä sykkii.

Maailmani on peilikuvasi,
meidän maailmastamme.
Täällä kitkutellaan
vuokrapäivään,
ja vitusti viinaan tuhlataan.

Mutta enhän minä voi olla rakastunut?
En ehtinyt edes aloittaa,
en vielä muuttua paremmaksi
sinun vuoksesi.

Metaformoosini ei ole valmis.
Odota kierto kuun,
ja tänne palaan.
Paluuni on oleva todellinen.

Silloin emme enää muista,
miksi läheisyyttä pelkäsimme.