Aamujen alku

mitä sinä mietitkään yksin,
kun aika painaa pään tyynyyn?
siedätyshoitoa kipeimmillään –
näinä hetkinä olen vain minä,
ilman ulkopuolista huomioo,
tässä, missä saan laskea puolustukseni
ja olla levollinen.

herkkuja vieläkin meidän lautasilla,
jääneet jostain eilisestä.
hengitetään samaa ilmaa,
auringon valo ikkunasta
tervehtii meitä hiljaa.

ja sinä siinä –
vielä mun vierelläni,
katse puhelimessa,
mutta sormesi hakeutuvat minuun.
kiedot mut itseesi,
kuin muistaisit:
olen tässä, sinua varten.

valintoja –
kohdattiin jo ennenkin.
tämä ei ole sattumaa.
tämä on alku
aamuille, jotka haluan jakaa kanssasi.

herätä mut vielä,
vielä kerran –
ja uudelleen.
tee näistä aamuista pysyviä,
sellaisia, joissa uskalletaan
olla pehmeitä,
ja rakastaa ilman pelkoa.
vain olla.
sinä ja minä.