MUISTOJEN PURO

Olit hetken hiljaa, 
et puhunut mitään, 
kuuntelit. 

Olit varmaan jo odottanut minua,
miettinyt missä kuljen, 
mutta tänään, kun taas kohtasimme, 
kerroin sinulle vuosista, 
sinä muistutit minua päivistä.

Niin se vain on. 
Niin se aika kuluu. 

Sitä ei aina huomaa 
ja ymmärrä. 
Sitä kun on vaan 
aina ikuinen nuori,
vuosiansa tuhlaa
ja haihattelee. 


Mutta joskus on 
aika pysähtyä, 
katsoa peiliin, 
päästää irti
ja ottaa vastaan uutta
ja tulla osaksi tätä päivää. 

Joskus muistot ovat kultaa, 
joskus hopeaa. 
Joskus sitä havahtuu 
ja ymmärtää ajan kulkevan.

Joskus asiat on 
vain hyväksyttävä,
sillä aika astelee eteenpäin. 

Lapsuuteni kesistä 
virtaat edelleen, 
sinä, muistojeni puro, 
mutta tänään virtasit arvokkaasti. 

Arvokkaammin kuin ennen, 
tai ehkä vasta nyt 
sen huomasin. 

Kirjavat vuoteni, 
suuri kiitos. 
On tullut aika
päästää irti suvannosta 
ja jatkaa matkaa, 
kohdata pelkonsa, 
suuri tuntematon 
ja luottaa tulevaan. 

Vielä on virtaa jäljellä
ja vielä on koskia laskematta.