Kas kummaa, veri mouruaa,
se ei kulje enää hiljaa.
Katsos ehkä se on osa,
sitä luomakunnan viljaa.
Suonista aivoihin
se virtaa ja vaatii
ja ehkä vielä pikaisen
sotasuunnitelman laatii
se taas noihin pikku vaivoihin
jotka pulppusivat aivoihin.
Ja missä kosket kuohuvat,
taas leppymättä soljuvat,
niin siellä virrat kutsuvat
taas vaistot villit kohtaavat.
Ilveksen veri
(c) Oiva Utumaa
se ei kulje enää hiljaa.
Katsos ehkä se on osa,
sitä luomakunnan viljaa.
Suonista aivoihin
se virtaa ja vaatii
ja ehkä vielä pikaisen
sotasuunnitelman laatii
se taas noihin pikku vaivoihin
jotka pulppusivat aivoihin.
Ja missä kosket kuohuvat,
taas leppymättä soljuvat,
niin siellä virrat kutsuvat
taas vaistot villit kohtaavat.
Ilveksen veri
(c) Oiva Utumaa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut