Kuori kätkee tunteet, miks tulla läpi
Hajoaa valheisiin ja pitelee palasii käsis
Rikkoutunut peili kuvan sisält irvokkaaks muuttaa
Huutaa korviinsa vaan omaksi kokemaansa totuutta
Ei jaksa olla moralisti
Mielummin vaan typerä nisti
Kiillottaa kultalusikkaa joka suus syntyny
Liasta paskasta
Väittäen elämä on raskasta
Vaik makaa vaan makaa vaan
Ja välttelee elämää
Väheksyy kaikkee
Ei jaksa olla osa mitään
Maksaa kovaa hintaa
Omista virheistään
Ne huutaa ne huutaa ne huutaa
Mut kai se metsä ny vasta
Miten sinne huudetaan
Ootsä haamuplaneetta
Ei kierrä kiertoratoi
Avaruudes yksin
Kenenkään vetovoimast riippuvainen
Vai vaan ihminen typeryydessään harvinainen
Ei kierrä kiertoratoi
Avaruudes yksin
Kenenkään vetovoimast riippuvainen
Vai vaan ihminen typeryydessään harvinainen
Lainaatko aivoja taisin kadottaa omaksi
Peilini edessä laitan kasvoni somaksi
Hymyilen mut irvistys näyttää vaaran merkin
Selviin mut herkästi leviää tää meikki
Venkoilee nahoissaan
Kun valehtelee tavallaan
Kaikkeudessa hajallaan
Ei jalat aukee enää
Reisien välissä muistoja
Kuin tallattuja puistoja
Tallaan niit mielelläni enemmänkin silmät kii
Tuntemattomiks muuttuu
Niiku kuolleiden kasvot unohtuu
Mieli rappeutuu ja halut uusiks vaihtuu
Tunteetkin ku halkinaisest kallost ulos virtaa
Tahtoo kaiken ku sen ansaituks luulee
Ei vapaudelle oo hintaa
Ootsä haamuplaneetta
Ei kierrä kiertoratoi
Avaruudes yksinäinen
Kenenkään vetovoimast riippuvainen
Vai vaan ihminen typeryydessään harvinainen
Ei kierrä kiertoratoi
Avaruudes yksinäinen
Kenenkään vetovoimast riippuvainen
Vai vaan ihminen typeryydessään harvinainen
Niinku samannapaset magneetit
Silti oleminen tuntuu
Väistyy vastuu idiootin mielest ku oma henki haihtuu
Katoo kauas taivaisiin
Vain ruumis liha automaationa jää
Kertoo tarinaa kaikkial
Taajudel minkä kaikki käsittää
Mut turhuuksien taakka pitää kantaa
Ottaa sen käsiinsä ja miettii mielessään
Millä merkitystä on
Ja mikä lopullisesti kuolee, häviää
Ootsä haamuplaneetta
Ei kierrä kiertoratoi
Avaruudes yksinäinen
Kenenkään vetovoimast riippuvainen
Vai vaan ihminen typeryydessään harvinainen
Ei kierrä kiertoratoi
Avaruudes yksinäinen
Kenenkään vetovoimast riippuvainen
Vai vaan ihminen typeryydessään harvinainen
Hajoaa valheisiin ja pitelee palasii käsis
Rikkoutunut peili kuvan sisält irvokkaaks muuttaa
Huutaa korviinsa vaan omaksi kokemaansa totuutta
Ei jaksa olla moralisti
Mielummin vaan typerä nisti
Kiillottaa kultalusikkaa joka suus syntyny
Liasta paskasta
Väittäen elämä on raskasta
Vaik makaa vaan makaa vaan
Ja välttelee elämää
Väheksyy kaikkee
Ei jaksa olla osa mitään
Maksaa kovaa hintaa
Omista virheistään
Ne huutaa ne huutaa ne huutaa
Mut kai se metsä ny vasta
Miten sinne huudetaan
Ootsä haamuplaneetta
Ei kierrä kiertoratoi
Avaruudes yksin
Kenenkään vetovoimast riippuvainen
Vai vaan ihminen typeryydessään harvinainen
Ei kierrä kiertoratoi
Avaruudes yksin
Kenenkään vetovoimast riippuvainen
Vai vaan ihminen typeryydessään harvinainen
Lainaatko aivoja taisin kadottaa omaksi
Peilini edessä laitan kasvoni somaksi
Hymyilen mut irvistys näyttää vaaran merkin
Selviin mut herkästi leviää tää meikki
Venkoilee nahoissaan
Kun valehtelee tavallaan
Kaikkeudessa hajallaan
Ei jalat aukee enää
Reisien välissä muistoja
Kuin tallattuja puistoja
Tallaan niit mielelläni enemmänkin silmät kii
Tuntemattomiks muuttuu
Niiku kuolleiden kasvot unohtuu
Mieli rappeutuu ja halut uusiks vaihtuu
Tunteetkin ku halkinaisest kallost ulos virtaa
Tahtoo kaiken ku sen ansaituks luulee
Ei vapaudelle oo hintaa
Ootsä haamuplaneetta
Ei kierrä kiertoratoi
Avaruudes yksinäinen
Kenenkään vetovoimast riippuvainen
Vai vaan ihminen typeryydessään harvinainen
Ei kierrä kiertoratoi
Avaruudes yksinäinen
Kenenkään vetovoimast riippuvainen
Vai vaan ihminen typeryydessään harvinainen
Niinku samannapaset magneetit
Silti oleminen tuntuu
Väistyy vastuu idiootin mielest ku oma henki haihtuu
Katoo kauas taivaisiin
Vain ruumis liha automaationa jää
Kertoo tarinaa kaikkial
Taajudel minkä kaikki käsittää
Mut turhuuksien taakka pitää kantaa
Ottaa sen käsiinsä ja miettii mielessään
Millä merkitystä on
Ja mikä lopullisesti kuolee, häviää
Ootsä haamuplaneetta
Ei kierrä kiertoratoi
Avaruudes yksinäinen
Kenenkään vetovoimast riippuvainen
Vai vaan ihminen typeryydessään harvinainen
Ei kierrä kiertoratoi
Avaruudes yksinäinen
Kenenkään vetovoimast riippuvainen
Vai vaan ihminen typeryydessään harvinainen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit