Valosta lyhyt matka pimeyteen.
Mutta ensin on sopeutuminen,
hämärähetki.
Paeta ei saa.
Paeta ei voi.
Sateen hiljainen ropina
lakkaa.
Timotein korressa valuva pisara
syleilee vartta ja antaa rakkauslupauksen.
Sekin kuiskaus on kuultavissa.
Ukkonen etääntyy,
ja taas lämpöä tulvii koivun latvusoksiston läpi.
Männyn pihkan ja ahomansikoitten
tuoksu on kuin valon ja varjon tanssia.
Jokin lintu kuulostaa kirkkaalta.
Pahin on voitettu
Haapa kahisee.
Siinä äänessä on värejä päällekkäin
paksu kerros.
Sokea istuu puun alla,
kaikki valo ja värit
ääninä ja tuoksuina ympärillä.
Minä myös näen sen kaiken.
Mutta ensin on sopeutuminen,
hämärähetki.
Paeta ei saa.
Paeta ei voi.
Sateen hiljainen ropina
lakkaa.
Timotein korressa valuva pisara
syleilee vartta ja antaa rakkauslupauksen.
Sekin kuiskaus on kuultavissa.
Ukkonen etääntyy,
ja taas lämpöä tulvii koivun latvusoksiston läpi.
Männyn pihkan ja ahomansikoitten
tuoksu on kuin valon ja varjon tanssia.
Jokin lintu kuulostaa kirkkaalta.
Pahin on voitettu
Haapa kahisee.
Siinä äänessä on värejä päällekkäin
paksu kerros.
Sokea istuu puun alla,
kaikki valo ja värit
ääninä ja tuoksuina ympärillä.
Minä myös näen sen kaiken.
Selite:
Lapsenlapseni, se ainoaksi jäänyt, on sokea.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ja miettimään miltä maailma tuntuisi
ilman fyysisen näkemisen mahdollisuutta --
ja toisaalta sitäkin miten mustavalkoisia olemme
vaikka mahdollisuus on suotu nähdä elämä ja maailma
koko spektrin kirjolla.
Sivut