Minä säveltäjämestari Jumalan armosta,
pikkutakissa,
vappupallo takin napissa
vain iloisessa tuiskeessa,
niin pikkuisessa,
ja puhkuen luovuuden tarmosta.
Väistää musta kissa
ja se kolmasti sivulleen sylkäisee!
Oveltani pyörrän takaisin
kadunkulmaan. Rakkikoira ärähtää!
Enpä tahtoisi nyt kärähtää!
Hiljaa kiroan: Helvettiin lähettäisin
kaikki rakit ja katit!
Karvas pala kurkussani käväisee.
Entä jos itkuun purskahdan?
Aatteelle kättä huoleti heilautan
eihän sentään sellainen nerolle sovi
vaan tuohon suuntaan
siellä on armaani ovi
jonne shormeni shihtaa ja tähtää.
Sukkasillani hiivin ja varoen nuottiavainta väännän:
piano, pianissimo... (tuskin sitäkään)...
Vaan on liian korkea pelon muuri
vielä korjauksia kaipaa partituuri!
Andante rubato
alennetuilla neljänneksillä
kokoaskelilla:
Kenraalipaussiin törmäten tömähdän;
eikä apuun tullut hyvä säkäkään.
Ei kai auta jahkailu, kotiin vain kulmalta
Uuden sävellyksen
arasti ovenraosta
kantaesitän...
Vaan en taaskaan saanut seinään kruksia!
Niin, en saanut, mutta eipä siinä ollut
kovin suuria odotuksia:
Esitystäni kuulemassa ei ole monen moni.
Sonaattini yllä hyytävä hiljaisuus soi.
Paikalla on ainoastaan ankarin kriitikoista;
tätä solistikonserttia
suuri yleisö boikotoi!
Salissa, ilman korsettia
vain kulmat kurtussa aprikoi
taiteeni arvoa, sen totuutta
rakas vaimoni -
ei niin ketään toista.
Ei aplodeja esityksestä lain.
Vain moitteet siitä vaimoltani sain.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut