Onko surullisempaa paikkaa
miettiä elämäänsä,
harmaassa sadetakissa
pisaroiden helistessä jalkojesi juurille
matalalla riippuvan pilven sylistä
kuin
tyhjä hautausmaa
jossa kivet kuiskivat toisilleen
aikaan kadonneita nimiä,
murtuneita muistoja kuihtuneina kukkina,
särkyneiden sydänten vielä kukkiessa
kuin
huominen olisi vielä olemassa,
menneisyys jo vastaan tulemassa.
miettiä elämäänsä,
harmaassa sadetakissa
pisaroiden helistessä jalkojesi juurille
matalalla riippuvan pilven sylistä
kuin
tyhjä hautausmaa
jossa kivet kuiskivat toisilleen
aikaan kadonneita nimiä,
murtuneita muistoja kuihtuneina kukkina,
särkyneiden sydänten vielä kukkiessa
kuin
huominen olisi vielä olemassa,
menneisyys jo vastaan tulemassa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut