Lumen kirkas hohto.

Runoilija Leiluska

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 25.6.2008
Viimeksi paikalla: 18.5.2024 13:48

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
16.11.1960

Elän ja annan toistenkin elää. Olen jo murkkuikäisenä kirjoitellut vihkoihin ja paperilapuille mietteitäni. Harmi ettei ne ole enää tallessa. En ole kieliopillisesti oppinut enkä osaa oikeita termejä tai pilkkuja pisteitä oikeissa paikoissa. Ajatus on tärkein. Syvästi tunteminen tulee luonnostaan. Haluan kuulla ajatuksiasi ja näkemystäsi minun teksteistäni. 

Luen runojasi, lue sinäkin minun. :)
 


Talvi. Taika sen. Näkyy tuhansin timantein valkealla pinnalla.
Raikas, puhdas ja kevyt lumi. Ilma pistelee kurkussa. Pakkasta.

Talvi. Vasta alkanut, vasta satanut lumi. Vuosi siis lopuillaan. Kiivetään seuraavaan.
Mennyt aika on koetellut. Mennyt aika on vanhentanut. Mennyt aika on haastanut selviämään.

Valo lumella lisääntyy antaen toivoa. Siis keväästä. Siis lempeästä suloisesta auringosta.
Toivosta maan pinnalla, vihreästä kullasta. Uudesta syntymästä, rakkaudesta, heräämisestä.

Jaksamisesta kaikki alkaa, voimaantuminen siten tapahtuu. Siispä kohti kevättä, valon juhlaan.
Voimia meille kaikille, riennä riemulla valon syleilyyn. Synny uudelleen.

Tätä toivon kaikille <3 
Selite: 
Kevään ja valon odotus.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Ihanasti ajateltu, vaikka jaksaminen on koetuksella <3 
 

Käyttäjän kaikki runot