Kun kirkkaus sulaa minuun
ja siipeni sulat valkenevat
tahdon lähteä
alastomana
ilman että veteen jää jälkeäkään.
Alastomana,
iho kirjailtuna rakkaudella,
kasvot piirrettyinä Hänen käsiinsä
ja nimeni jääköön tuuleen.
Älkää hakatko minua kiveen,
ei edes kultakirjaimin,
ottakaa hymyni muistoksi,
kantakaa sydämenne salassa.
Suru jos puhaltaa viimana lähellänne,
menkää vuoren rinteelle,
kuulkaa kuinka kuiskaan
tähtien lomasta;
Näkemiin,
odotan teitä kotona.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut