Nainen istuu törmällä katsoen
järven riitteistä rantaa.
Kuuntelee kuinka tuuli piiskaa jään ohutta
pintaa.
Jossain soi menneiden muistojen aallot.
Nainen suunnittelee puiden hakua
harmaasta liiteristä,
kynttilöiden sytyttämstä ja
yötä laverilla.
Pimeys laskeutuu kuin varkain.
Nainen nousee ja
ohikelkeissaan hipaisee
hongan sileää
vuosien kuluttamaa pintaa.
järven riitteistä rantaa.
Kuuntelee kuinka tuuli piiskaa jään ohutta
pintaa.
Jossain soi menneiden muistojen aallot.
Nainen suunnittelee puiden hakua
harmaasta liiteristä,
kynttilöiden sytyttämstä ja
yötä laverilla.
Pimeys laskeutuu kuin varkain.
Nainen nousee ja
ohikelkeissaan hipaisee
hongan sileää
vuosien kuluttamaa pintaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Luonnon ja ihmisen aallot koskettavat toistaan_yhteiseen pintaan.
realisti räpäyttää silmiään,
sanapeili kätkee kuvaansa,
vain varkaat viettelee.
Mitä jää jäljelle?
ennen vai jälkeen………