Mietin,
yhä,
edelleen,
vaikka hänestä on.
jo
kauan.
Mietin,
hänen hymyään,
rauhallista katsettaan,
olemustaan ja kasvojaan.
Mietin ikävää,
mietin surua,
mietin äärettömyyttä.
Annan sateen huuhtoa kasvojani,
itkeköön taivas kanssani.
yhä,
edelleen,
vaikka hänestä on.
jo
kauan.
Mietin,
hänen hymyään,
rauhallista katsettaan,
olemustaan ja kasvojaan.
Mietin ikävää,
mietin surua,
mietin äärettömyyttä.
Annan sateen huuhtoa kasvojani,
itkeköön taivas kanssani.
Selite:
Työssäni kohdattua tunnetta.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tunteiden piittaamattomuuteen
vai onko se sittenkin aivan päinvastoin
fyysisyyden filosofiaa…………..
pelkkää runoutta? 😊
Jäin miettimään kommenttiasi. Olen usein miettinyt sitä, kuinka syvältä sanat lähtevät ja tulevat. Ehkä sanoissa on tuota kaikkea; tunnetta, viettelystä, fyysisyyttä ja filosofiaa. Sen kuitenkin tiedän, että sanat ovat usein niin kateissa, hukassa pitkänkin aikaa. Välillä on pää täynnä sanottavaa ja sielu pullollaan tunnetta:)