Valontuoja

kumartamaan kuvaa itsestään
Likaisen mullan peittämää

Ei  kyseenalaistaa kukaan saa
Isän käskyä mahtavaa

Vaan minä en taivukkaan
Aamunkoi saven kovettaa
”Ei koskaan milloinkaan,
Voi valo paskaa kumartaa”

Hinnan tiedän kapinan,
Uhmasta kodin jättää saa
Vaihtuu virrat kristallien
Tulimereen kadotettujen

Kosto mielen avartaa
 Ei isä kaikkea kerrokkaan
”Ei kuva mahtava tiedä vaan, 
Eroa hyvän, pahan ollenkaan!”

Muodossa käärmeen suomuisen
Kuvan kauniimman valitsen

Luomuksesi opastan, 
Tiedon lähteelle osoitan
”hedelmä silmät avaa vaan,
 luojaksi muuttaa maistajan"

Nyt perisynti taakkanaan,
Kuvakin kotinsa jättää saa.
”Ja vaikka syyt synneistä saan,
Kuva itseäsi heijastaa”