Ja minä rakastan kylkiluitani

Runoilija mindfreak

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 12.2.2007
Viimeksi paikalla: 23.11.2016 19:55

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

Runoja elämästä,
runoja kuolemasta.
Runoja rakastamisesta
ja sen vaikeudesta.




Kiitos kaikille äänestäneille viikosta 35/2007!



Näin minä täytän
hiljaisuuden
sinun sanoillasi.
 

Pian minua ei enää ole
ei sellaisena kuin muistat,
olen vain luiden kehystämä
ei mitään

Lasken kylkiluuni
ja hymyilen,
ne näkyvät tänäänkin
ja huomenna vielä paremmin

Minä tiedän
minkä vuoksi elän
ja minkä takia jonain päivänä
kuihdun ja kuolen pois

Suojele minua siltä,
mitä eniten tässä
maailmassa haluan

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Nälkäinen ja janoinen elämälle -
itseltään ilon kieltää
kärsimyksen kehonhallintana mieltää.
Surullinen.

Hyvin sanailtu, herkästi särkyvä, avunhuuto.

Jotenkin tämä minullekin toi mieleen kuvan anorektikosta. Toivoisin tosiaan varjelusta runominälle. Runona tämä on hieno.

...rakastan tätä.
Todella.

hmm.. Mitäs nyt oikeen arvais sanoo

vau! hämmensi, mutta hyvällä tavalla. Erityisesti nuo kolme viimeistä säettä saivat ajattelemaan.
Taitavia sanoja!

Minulle tämä aukesi anorektikon sanoina.. Ja siinä kontekstissa tämä on julman kaunis runo. Mitä muuta anorektikko haluaa kuin kuihtua pois? Ja siltä tässä pyydetään suojelemaan. Huikea teksti.

Huikeaa tekstiä, minua puhuttelivat nuo kolme viimeistä riviä, upeasti ilmaistu!

 

Käyttäjän kaikki runot