Kerro mikä tässä matkalla muuttui
sinä valitsit minut.
maaksi sinun siemenellesi itää,
puutarhani eedeniksi
kasvaa hedelmää.
kuinka kätesi nyt eivät enää haluakkaan koskea
tätä rikasta maaperää
tätä multaa
tätä maata joka teki sinulle puun
ruusun
elämän.
tämän rungon
tämän aarnipuun,
minä annoin sinulle.
tehdä sinulle kauneimman hedelmän
jumalten itsensä valaman
kuinka sinä hätkähdät tämän kaarnan juonteita
kun se on kasvanut suureksi ja vahvaksi kantaakseen sen sinulle.
missä vaiheessa maa kulottui silmissäsi
missä vaiheessa kaikki vehreys katosi
kuolleita
kuolleita rankoja ne ovat vain enää sinulle
laikukkaita lehtiä
Savea ja hiekkaa
missä vaiheessa se muuttui?
kun itse olen kokoajan ollut niin vehreä
ylitsepursuavaa hedelmällisyyden juhlaa
mustaa vehreää multaa joka on hellinyt siementäsi
juhlinut sitä
auttanut sen upeimpaan kukkaan.
rakastanut kaikkea sitä joka itää
rakastanut sinua
meitä
ja se kaikki sinussa hiipui
samalla kun minä yritin kasvattaa juuret
niin paksut että ne kietoisivat sinutkin ympärilleen.
enkä ymmärtänyt
etkös sinä minut valinnut
puutarhaksi
maaksi
nyt se vain sattuu.
sattuu että et halua enää koskea sitä.
et sen multaa
et puuta
et puutarhaa.
eikä se enää halua itää
enää yhtään siementä
sinä valitsit minut.
maaksi sinun siemenellesi itää,
puutarhani eedeniksi
kasvaa hedelmää.
kuinka kätesi nyt eivät enää haluakkaan koskea
tätä rikasta maaperää
tätä multaa
tätä maata joka teki sinulle puun
ruusun
elämän.
tämän rungon
tämän aarnipuun,
minä annoin sinulle.
tehdä sinulle kauneimman hedelmän
jumalten itsensä valaman
kuinka sinä hätkähdät tämän kaarnan juonteita
kun se on kasvanut suureksi ja vahvaksi kantaakseen sen sinulle.
missä vaiheessa maa kulottui silmissäsi
missä vaiheessa kaikki vehreys katosi
kuolleita
kuolleita rankoja ne ovat vain enää sinulle
laikukkaita lehtiä
Savea ja hiekkaa
missä vaiheessa se muuttui?
kun itse olen kokoajan ollut niin vehreä
ylitsepursuavaa hedelmällisyyden juhlaa
mustaa vehreää multaa joka on hellinyt siementäsi
juhlinut sitä
auttanut sen upeimpaan kukkaan.
rakastanut kaikkea sitä joka itää
rakastanut sinua
meitä
ja se kaikki sinussa hiipui
samalla kun minä yritin kasvattaa juuret
niin paksut että ne kietoisivat sinutkin ympärilleen.
enkä ymmärtänyt
etkös sinä minut valinnut
puutarhaksi
maaksi
nyt se vain sattuu.
sattuu että et halua enää koskea sitä.
et sen multaa
et puuta
et puutarhaa.
eikä se enää halua itää
enää yhtään siementä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit