Kirjoitan tätä sinulle, enkelini. Muistan kun saavuit luokseni, kun sydämeni oli pirstaleina. Olin juuri kokenut ensi rakkaudestani eroamisen ja sinun sydämesi oli myös sirpaleina, koska olit eronnut rakkaasi kanssa. Tuimme toisiamme ja siitä taisi ystävyytemme alkaa.
Sinä seisot vierelläni, kun minulla oli teinimäiset vuoteni ja murehdin ihan pienen pieniäkin asioita. Sinä et uskonut sitä, kun kutsuin sinua enkeliksi, mutta se oli totta. Tuntui, että olin todella turvassa kun pystyin luottautumaan sinuun. Sinä et väsynyt minuun, vaikka olin todella herkkä ja altis kaikelle maailmasta. Et käskenyt minua kääntymään toisen puoleen, kun minuun sattui. Kuuntelit minua ja minä luotin käsiisi kaiken. Seisot vierelläni vaikka jankkasin samoista asioista useaan kertaan.
Sinä kaipaisit aina vierellesi jotakuta rakastamaan, en ole vieläkään varma näitkö minut joskus persoonana jonka kanssa olisit halunnut seurustella. Enkä varma tuhosinko unelmasi siitä, että meistä olisi tullut rakastavaiset. Anteeksi, jos näin tein. Sinä se olit kumminkin, joka katseli kun hölmöilin huonoissa suhteissa. Uudestaan ja uudestaan.
Loppujen lopuksi kaikkien keskustelumme jälkeen minä ainakin rakastuin sinuun. Rakastuin keskusteluihimme, siitä kuinka helppoa sinun kanssasi oli jakaa kaikki, ilo sekä suru. Olit sielunsisareni. Sadat kilometrit tuhosivat mahdollisuutemme kokea jotain upeaa. Muistan joskus haaveilleeni todella kovasti syntyneeni sinne lähellesi. Ja unissani se unelma taisi toteutua. Muistan jopa että meillä olisi ollut yhteinen oma kotimme.
Mutta eräässä unessa näin sinut seisomassa meressä, aaltojen päällä kellui laatikoita ja takaa nouseva aurinko värjäsi sinut kullallaan. Olit kuin jumalatar siinä unessa. Ja se auttoi minua ymmärtämään että olet aivan liian hyvää ollaksesi rakastettuni.
Näimme vain kerran, mutta muistan sen kerran aina yhtenä elämäni ihanimpana ja upeimpana päivänä. Sinulla oli jalassa juuri sinun näköiset kenkäsi ja aina vielä kun näen sen tapaiset kengät jossain minua hymyilyttää. Sinulla oli sellaiset enkelin kiharat ja kun hymyilit olit hyvin kaunis. Todellakin yksi kauneimmista näkemistäni naisista. Ja sanasi lumosivat minut nauttimaan jakamastamme ajasta aivan liian nopeasti. Se oli taianomainen perjantai.
Olemme nyt ehkä eri teillä, olen löytänyt vierelleni toisen upean sekä mahtavan enkelin ja sinulla on poikaystävä, mutta rakastan sinua yhä. Nyt vain kaipaan sinua enää vierelleni ystävänä, kaipaan sinun hassua tapaasi nimetä kaikkea persoonalliseksi, yömyöhälle puhuttuja unelmia, oma tekoisista vaatteistasi, sitä kun ensin puhumme syvällisesti politiikasta ja pian se vaihtuu johonkin tajuttoman hassuun ja hauskaan. Kuten siihen, että miten imuria käytetään. (Luulen sinun muistavan…) Ja nyt voin sanoa rehellisesti sen, että päästän sinusta irti ja romanttisista unelmistani sinua kohtaan.
Toivotan tähän loppuun kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti pääset interreilaamaan Eurooppaan ja saat ehkä oman ompelimosi joskus perustettua. Toivottavasti sydän koruni suojelee sinua ja toivon, että vielä tapaisimme joskus.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
