Nimetön

Runoilija Neulatyyny

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 24.3.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Oli kerran ihminen
joka nauroi kun oli iloinen
ja antoi itkun tulla kun se oli tullakseen.
Sitä ihmistä pelotti pimeässä, ja valoisassa se katseli silmät suurina kaikkea, mitä näki.
Se meni nallen viereen nukkumaan, ja rakasti ja vihasi omiaan kaikin voimin.
Aarteinaan se säilytti simpukankuorta ja linnunsulkaa.
Kun se suuttui tai innostui,
ei se välittänyt missä oltiin,
tai mitä muut sanoivat,
koska se ei vielä yrittänyt olla kukaan muu kuin oli.
Se ei vielä tiennyt, miten tukkoon menee,
kun pidättää itkuaan ja tärvelee ilonsa.


Sitä ihmistä minulla on ikävä.

 

Pimeät illat ja makaronilaatikon tuoksu uunista
arkiromantiikkaa, viltti ja villasukat
Kynttilöiden liekit jotka tanssivat Egotripin tahtiin
"asfaltin pinta kiiltää yössä"

Tätä minä olen tarvinnut

Tämä vuosi oli minun ja
tarvitsin sitä, aikaa itselleni tarvitsin
jotta löytäisin mitä olin kadottanut,

itseni löytäisin

Pian tulee talvi, ja kylmäkin tulee
lapaset ja kaulahuivit tulevat, lumihevoset tulevat,
pakkasneidon juhlat tulevat ritisten, tapansa mukaan

eikä se haittaa
sillä tänä talvena minä olen vapaa

mutten ole yksinäinen
onnellinenkin olen, enkä ole aikoihin sanonut niin, kokenut

arkiromantiikkaa ja
sitruunateetä ja
paratiisini sohvan nurkassa
neljän seinäni sisällä

Toki puuttuu yhä asioita joita haluan
mutta ensimmäistä kertaa aikoihin huomaan:

Minulla on kaikki mitä tarvitsen

Selite: 
Happyhappy :)
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot