Värivirhe

Mahtava runo!

Huikea runo.

Omaperäinen ja Vaikuttava.

Pidin mielettömästi.

Minusta hienoin on ehdottomasti kolmas ja neljäs säkeistö.
Se on jotenkin niin vain niin hieno kuvaus. En osaa sanoa mikä siinä on, se vain on. Jotenkin tulee mieleen, että koko runo rakentuisi niiden ympärille. Paitsi että viimeinen säe on aika erillään. Se on silti hieno päätös.
Muutamat riimit tai riiminkaltaiset ovat hyviä mausteita. Niskassa ja ilmassa, sekä ilmavirroista ja syksystä.
Ja jotain hienoa suorasanaisuutta on säkeessä "Kun puhut minä kuulen". Se on jotenkin hienon spontaani kun siinä ei ole mitään välimerkkiä.

Hieno runo.Voimakas tunnelma..

Monitahoinen runo. Ensimmäisenä mieleen tulee hedelmäkori. Sitruuna - kirpeys, omena - haukata, appelsiini - syksy (appelsiini kuuluu syksyyn)... Ensimmäiset neljä säettä tuntuvat valmistuvan runossa mainittuun syksyyn ja valmistavan lukijaa kokemukseen, joka humahtaa läpi mielen nopeammin kuin kerkeää sanoa epäjärjestelmällistyttämättömyydelläänsäkäänköhän. Tuo minä luulen / rakastavani -säe tuo runoon tietynlaista arkisuutta, joka auttaa ymmärtämään runoa.
Tästä runosta sain paljon irti, enkä kerkeä nyt kirjoittamaan kuin murto-osan ajatuksistani. Historian koe, nääsnääs.

Kierteinen vierre, ovela kiepautus tässä runossa. Otsikko vihreä. Vaaleaan sineen menee runo. Noh, synesteetikon näkemys.

Pitkästä aikaa tälläkin puolella sivuja.

Eetu ihmetteli kerran yhdestä runostani, että kumpi peilaa kumman elämää. Tästä voisi sanoa samaa. Löydän tästä jonkinlaista tunteiden heilahtelua ja henkisiä katsahduksia moniin suuntiin - ihan kuin minun arjestani toisinaan. Ymmärrystä, levottomuutta, varmuutta ja epävarmuutta. Pysymättömyyttä. Tätä lukiessa minut valtasi melkein pelottava tuttuuden tunne. Siis: peilaatko minua? Kiitos tästä :)

hienoa. tästä tekstistä välittyy tunnelma ja sellainen haaveileva olotila, jossa kaikki asiat ovat jollain tapaa tiedostamattomassa tilassa. tekstin rytmitys ja asettelu toimii ja sitä on helppo lukea, seurata ja antaa omien ajatusten humista sen tuulen mukana. minä pidän.

Onneksi löysi arkistoista pois. Helmeksi. Meille sioille *virn* Tämä runo vain kertakaikkiaan tuoksuu ja maistuu omenalta. En ole vielä päättänyt, että punaiselta vai keltaiselta. Ei: ehdottomasti vihreältä.

Taitavaa tekoasi taas, hyvä että toit esiin.
On niin kauan siitä kun olen Sinua lukenut, liian kauan.
Nautin.Jatkan.