Pullon henki
kuu katsoo sinua syyttävin silmin
se sellainen joka näkyy päivisin
en tiedä miksi
sinäkin joskus yönä päivässäni
pitkinä varjoina ihollani
olen pessyt niitä pois
toisten huulilla
kuunnellut kuolleita miehiä kirjojen sivuilla
kuiskimassa rakkautta vallankumousta
kuu kuumotti heitäkin katsellaan
piti hereillä ja sulkaa kädessä
kuu valvottaa sinua
sinä minua
kielenkärjellä
herätän musteen henkiin
Selite:
Pahoittelut Sudenmielelle ja vähän muillekin että kesti. On ollut kohmeista.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä jännästi nivotaan yhteen eri tekijöitä samaan paikkaan ja toimintaan. Se onkin varmaan runon suurin vahvuus. Kuu toistuu sekä sinussa että minässä että kuolleissa miehissä (joiden kuiskiminen kirjojen sivuilla on myös tyylikkäästi sanottu).
Otsikosta saa etsiä yhteyttä tähän tekstiin, mutta ainakin se jättää tulkinnanvaraa, eikä se ihan muista maailmoista ole, eli sen pystyy liittämään kuten haluaa.
Ja tuo alku on mielettömän hyvä. Siis että se kuu näkyy siellä päivisin, eikä ole mitään tietoa että miksi ihmeessä se siellä oikeastaan on siihen aikaan.