Sen kädet oli kirvestä,
tukka taivaan tuhattuuli
Kokosi runon, suuteli niskaa,
ujutti taskuuni tarinan
Tavasin märkämustetta
pesukoneen runtelun jälkeen
erotin yön, musiikin ja
honeybunnyn
Ei kertonut enempää;
sanat oli kirjoitettu pyyhittäviksi,
joku kadonnut röökille kesken esityksen,
unohtunut katoksen alle
alakuloaan ulvomaan
Elokuva pyöri ympyrää tai sitten
nukahdin juoneen,
sekoitin hänet sankariin
Kaatosateessa
katsoi minua
ohi silmien
hipoi sormenpäällä
viiltoa huuleen
Modernien filmien
lopussa
ei lue loppua,
valot sammutetaan,
taru katoaa kaupungin kaduille
mutta pimeässä
voi nähdä silmänräpäyksen valkoista turkkia
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
upea, aivan upea. todella moniulotteinen. tämä täytyy lukea moneen kertaan. tulee mieleen vanhan ajan elokuvateatterit, sateiset pimeät illat ja sellainen tietynlainen vanhanajan tunnelma. erittäin taitavasti kirjoitat, tässä menee itse ihan sanattomaksi.
hienoa tunnelmaa ja salaperäisyyttäkin runossasi, jännällä tavalla kerrot, saat kiinnostumaan katsomastasi kuvasta, tai sitten unestasi
*taputtaa hitaasti käsiään haltioituneena*
Tämä on TODELLA hyvä "epätosista" vertauksista johtuen. Kerrassaan loistava! Saa lukijan ajattelemaan ja leikittelemään tekstin luomilla mielikuvilla.
Salaperäisyyden verhoon kiedottu hieno tarina.
anksun tarina on hieno. Vei pienen poutiksen mukaansa. Tämä tarina on vienyt runoilijaa tai sitten toisin päin.
Tässä on aivan omanlainen kerronta, mikä juuri tekee tästä näköisesi.