Keväisin äänesi on
tummien puiden jykevät juuret
Talven saapuessa
laulat leskenlehdet asuntoni seinille
On ollut hetkiä
jolloin olen nostanut kynäni
vain koska olet
Ja kun en ole
se on johtunut vain
kännistä johon minut kaadoit
kun juotiin kilpaa runoudesta, elämästä
ja siitä kuka maksaa laskun
Aamulla pääni on raskas
kuten sinun pääsi joskus
ja sydämenikin on
mutta sinun -
se lepää jo
Silloin, nyt
minun huulillani soi
niin minun huulillani soi
Selite:
Kirjoitettu junassa 25.11.06 matkalla RR-miittiin Arkkienkelin viestitettyä Juice Leskisen kuolemasta ja ehdotettua muistorunojen kirjoittamista miitissä esitettäviksi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voi juma kun nättiä. Juicen pitäisi nähdä tämä; tietäisipä eläneensä hyvän runoilijan sydämessä.
Mutta miksi et enää kirjoita?
Mielestäni tämä on sangen onnistunut. Tietty toisteisuus tuntuu yllättävällä tavalla tuovan mieleen itsensä Juicen. Mutta ehkä se on vain mielleyhtymä. Pelkistys toimii tässä hienosti.
Kaksi kertaa runoelämyksen kokeneena;kerran kuullen ja kerran lukien sanon, pidän. "on ollut hetkiä / jolloin olen nostanut kynäni / vain koska olet..."