Putoava vesi puhuu vieraita kieliä.
Minä kysyn mistä tarinat syntyvät,
missä mieli kuvittaa kirjan sivut
ja jokainen sana muistuttaa etäisesti
kerran eläneen kasvoja.
Täällä meidän sanamme
ovat niin kevyitä,
tarinat vailla loppuja,
huulilla vieraat ajatukset.
Ja käsi haparoi kynää,
jonka tie ei löydä perille.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Chakwaina | Nimetön | 7.4.2011 | 4 | Runo |
| Chakwaina | Nimetön | 17.9.2008 | 0 | Runo |
| Chakwaina | Nimetön | 26.1.2008 | 2 | Runo |
| Chakwaina | Paikka nimeltä Maailma | 21.1.2008 | 1 | Runo |
| Chakwaina | Nimetön | 7.1.2008 | 1 | Runo |
| Chakwaina | Cotswold | 29.12.2007 | 2 | Runo |
| Chakwaina | Runoilijamyytti | 9.11.2007 | 3 | Runo |
| Chakwaina | Aurajoki | 3.11.2007 | 2 | Runo |
| Chakwaina | Nimetön | 22.9.2007 | 2 | Runo |
| Chakwaina | Nimetön | 13.7.2007 | 5 | Runo |
Kommentit
Runosi on tunnelmaltaan niin sydämeen sulava. Kuin aava ulappa kauniin sumun takana, koskettava ja haikeudellaan hoitava:)))
Yksinkertaisesti upea runo.
Etenkin ensimmäinen lause on hieno.
Heti aloitus on kiehtova. Sataako vesi täällä valjun taivaan alla, vai siellä missä yö on tumma kuin mustalaisnaisen hiukset. Eli missä runon minä on? Haluttaisi tulkita niin, että täällä pohjoisessa tarinat ovat kevyitä, vailla loppuja... mutta ehkä lopultakin on niin, että siellä kaukana kaikki on niin hektistä, kaoottista, että kynäkään ei heti löydä kysymättä perille. Pitempi oleskelu antaisi ehkä mahdollisuuden seurata kynän polkuja, löytää tarinoille lopun.
Runojesi aihepiiri on lähellä toiveitani (vaan ei useinkaan todellisuuttani) ja luot niihin käsittämättömän hienon tunnelman.
Ensimmäinen lause on jo aivan mahtava...ja runo sen kuin paranee loppuaan kohden. sanataidetta.
Runosi on tunnelmaltaan surrealistinen, ihanan tummasävyinen, puhutteleva.
Upea runo kirjoittamisesta, sanan syntymisestä:))))