Joki on elävä.
Sen tummat simät läikehtivät hämärässä,
se katselee ohikulkijaa, haukottelee,
lämpimikseen liekauttaa laivan kylkeen
ja katsoo sisään ikkunoista,
joiden ääressä nostetaan maljoja.
Se puhuu vieraita kieliä:
ranskaa, venäjää ja espanjaa,
ja rakastaa
lokkien loikkia mainingeilla,
syleilee rantakiveä.
Eilen
se nielaisi puliukon.
Jätti laiturille tyhjän pullon,
haljenneen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Lueskelin näitä sun runoja taas, ja tää oli kyllä NIIN hyvä, että ansaitsi maininnan.
*huokaus*
Käsittämätöntä. =)
Tämä runo on jälleen niin sydämeeni sulava. Ihania muistoja aurajoen varrelta tulee myös mieleen:)