Lounaassa talot rakennetaan keltaisista kivistä,
sumussa miehellä
harmaaruudullinen lakki,
ja me puhumme
kieliä väärillä aksenteilla,
emme erota oikeaa vasemmasta
ja eksymme viktoriaanisille kaduille,
joiden varrella kuoropojat
laulavat hallelujaa.
Jonakin iltana
kun kuljin sillä kivetyllä kadulla,
näin kirkkopihalla sellaisen miehen,
joka ei ollut tullut tästä ajasta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mikään ei herätä keskiaikaa eloon kuin Brittein saaret...
Ihana tunnelma on runossasi!!!!!! Mielenkiintoinen mies:-) Toi mystisen runoon josta oikein pidän!!!!!