Olin sinulle
aina se, mikset löytänyt rakkautta
se, jonka vuoksi elit köyhyydessä
ja syy siihen, miksi joit viimeisen aina "huomenna".
Ja joskus sinulla
ei ollut ketään muuta.
Olin kaikki, tie menestykseen, selviytymistarina, kamppailun voitonmerkki.
Niin sä kerroit muille superlatiivein,
kuin olin kukka joka kasvoi vain sinun armostasi.
Sietäisi olla kiitollinen. Pikku lutka, aina jotain vailla, aina väärinpäin vaikka kuin oikaisi.
Ja kuinka olin siihen ämmään tullut, samanlainen ja paska. Säälit heruivat pullon pohjalle.
Nyt kysyt,
kun kätesi tärisevät
ja selkää iltaisin kolottaa,
miksen soita, miksei minusta mitään kuulu,
vaikka isä yksin vanhuuden kohtaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
