Sanot usein ettei kukaan voi pitää syksystä Ymmärrän sinua - olet auringon lapsi Sinut luotiin jotta täältä eivät koskaan loppuisi seikkailut Tämän kaikkeuden polut joilla sinä vailla pelkoa suunnistit johtivat yhteen kaksi elämän eri ääriltä Vastakohdat Ja vaikka minä en milloinkaan lakkaa elämästä tihkusateessa, syksyn tuulissa en pakkasyön pimeydessä enkä vuoksiaalloissa Miten paljon olenkaan sinulta oppinut Miten oletkaan minua muuttanut Kätesi ojentaen vedit minut seikkailuun Nostit merirosvolaivaan pilvien ylle Etkä anna minun pelätä, et, vaikka masto hipoisi taivaan tähtitarhoja Nyt istun hämärässä kuunnellen tarinamme säveltä Ikävöiden sinua, mutta eri tavalla kuin ennen Sillä kanssasi olen alkanut aavistaa kuuluisan sadun erehtyneen Ehkei Päivänsäteen ja Menninkäisen tarinan tarvitse päättyä kyyneliin?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oi, tässä on sitä suloisuutta ja herkkyyttä ja oikeaa uskoa rakkauteen. Samaistuin myös, vain hieman käänteisesti :) Hyvä runo!
Kaunis on tämäkin, koskettava! :)