Huulilta kaipuun kuiskaus,
sydämen jatkuva tuhoava tulva,
jalkojen varoittamaton kato...
Vaan kaipuu;
se kipuun niittyy,
ilmeisiin se piirtyy
ja sydän vain kiihtyy,
eikä jalatkaan enää jaksa kantaa.
Tyttö viiltojensa reunalla kävelee,
tummaan uhkaan hukkuu järjellisyys
ja viimein lepo pettävänä houkuttelee;
eikä tyttö enää kieltäydy maljasta.
Poika isäänsä vahtaa,
joka kerta tuska vain kasvaa
ja kattaa pöydän kahdelle kuolemaan;
eikä poika jätä tulematta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
