Oltaisiin vuorokausi mykkiäja sanottaisiin tahdon

Huikea erootitinen lataus ja jännite tässä, vie mukanaan ja mielikuvitus lentää. Otsikko on huippuhyvä ja varsin olennainen osa tämän runon toimivuudessa.

Nonni -
taas viedään,
ja minä mieluusti olen kyydissä, vaikka en uskallakaan hengittää!
Otsikko on taasen jo itsessään kaikkivoipa ja mykästävän hiano. (Plums, sanoi plussapiste;))
Ja itse runoteos, niin kauniin porno, että sinä tiiät, että minä jo melkein vierässä kompaten vikisen. Nämä uppoaa minuun! Simmosta kaitafilmiä puskee verkkokalvoille, että huh ja hei, eikä tirkistelijä voi muuta kuin koittaa tukkia suutansa ettei paljastuisi.
Kyllä suomenkieli on kaunista, kun sillä kauniisti ja oivallisesti leikitään totisinta totta. Ja lopun kysymys herättää todellakin lukijan, jotta että whaaat, siis liikkuuko sen huulet(kin)? *virn ja reps ja plopsplospsplops!
Suomen Turku kiittää!

Intohimo on elämän suola, hienoa!

Lukijalleen hyvin tykötuleva, aistikas teksti. Kolme viimeista sanaa jättää lukijan mielikuvituksensa varaan ja antaa mahdollisuuden "veivata" monologia dialogiksi tahtomallaan tavalla. Hieno on.

Pidin tästä, hieno runo, hienostunutta erotiikkaa jättää lukijalleen tilaa =)

:) Pakko aloittaa hymyllä, koska vasemmassa nivusessa ei enää tyrä syki. No, se siitä paisuvaisesta. Usein ajatus ahmii enemmän kuin sanat, jotka voisivat ladata lukevan palstatilalle positiivi-ilmaisuja. Tulee niin mieleen ne hetket, kun odotushetkessä sanoja ei ollutkaan; niillä oli parempaa tekemistä. Siis ihan toivoisin tässäkin runossa olevan: "Minä halusin sanoa, mutta en uskaltanut!"

KokoNainen tuossa eellä sanoi jo kaiken mitä sanua voi... Lukijalla suu kuivuu kaurakeksiksi ja istuma-asentokin on aikas pingottunut ja loppu tosiaan iskee kaulimella päähän, että jaah, kuuluko tosiaan jottain jostain.... Wautsi siun sanankäyttöäs Nainen!