Onnellisuuden salaisuus

Aivottomat anorektikkomallit keikistelemässä televisiossa,
mainostamassa muotivaatteita, joita ei voi edes käyttää arkipäivinä.
Pääjohtajat istumassa nahkasohvillaan kattohuoneistoissa,
joiden seinänkokoisista ikkunoista näkee yli kaupungin.
Miljoonien vuositulot ja loma-asunnot Mallorcalla,
coctail-kutsuja ja seurapiirien salaisuuksia.

Ajattelet heillä olevan niin ihanaa,
kukapa ei haluaisi mainetta ja kunniaa?

Mutta en ole kateellinen tai katkera sanoessani, että en haluaisi olla he.

Olen onnellisempi kun saan laittaa sotamaalauksen naamaan,
ja osallistua taisteluun.
Rauha, rakkaus ja villit elämäntavat.
Saan juosta vapaana kuin lapsi, sateessa paljain jaloin.
Saan istua vanhan ja rämän Cadillacin takapenkillä Alabamassa,
antaen tuulen osua kasvoihini.

Odotan vielä sitä, kun saan jonain päivänä loikoilla oman asuntoni olohuoneen lattialla keskellä yötä, kuunnella musiikkia täysillä, polttaa tupakkaa, kumota kaljaa ja kuoharia kurkusta alas ja suudella häntä janoisin huulin ja katsella kiihkein silmin.
Eikä kukaan määräilisi, ei olisi sääntöjä, ei kieltoja.

Silloin minä olisin täysin minä ja me olisimme täysin me.