Minä olen kuollut,
eilen tapettu.
Rautaa keuhkoissa.
Itse naulasin arkunnaulani,
itse kaivoin hautakuoppani.
Mutta juuri kun hautaa siunattiin,
joku huomasi: väärä henkilö haudattiin.
Oma ruumiini löydettiin,
kun kevät astui kammariin.
Seurojentalon takana makasin,
sen toisen kylähullun vieressä hymyilin.
Pohjanmaan lakeuksilla henkeni liikkuu,
öisin voit nähdä, se pihoilla keinuu.
Talojen nurkilla hiipii ja kuiskii,
unohdettu itse, mutta unohda ei koskaan.
Yhtenä sumuisena aamuyönä,
aidan päällä istuin, puukko hampaissa,
tappajaani samaistuin.
Vaan ruumiini silti matojen syömä,
perunapeltoosi äsken heitettiin.
Selite:
Huumorillahan tämä... :p
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
