Syksyinen kaupunki, vaahteranlehtiä kaduilla.
Tapasimme sovitulla paikalla.
Ei sanaakaan, tiesimme toistemme ajatukset.
Sinun nahkatakkisi povitaskusta löytyi tupakat ja tulta.
Minun hiukseni liehuivat tuulessa ja huuleni olivat rohtuneet.
Naurahdit minulle hyväntahtoisesti, minä hymyilin takaisin.
Poltimme savukkeet. Katsoimme merelle, kaikaisuuteen.
Näimme menneen, tulevan, ja sen tärkeimmän, tämän hetken.
Tumppasit savukkeen, olit minua nopeampi polttamaan, kuten olit aina ollut.
Vilkaisimme toisiamme vielä kerran tietävästi,
katseet täynnä toivoa ja lupauksia.
"Laiva odottaa." Muotoilit sanat huulillasi, ilman ääntä.
Minä lähdin toiseen suuntaan, menin kultani kainaloon.
Sinä lähdit kohti uusia seikkailuja.
"You, my little friend, you have been my good friend all these years. And you always will. You, my little, so good friend."
Kirjoittamasi laulu soi päässäni vielä pitkään.
Jonain päivänä me tapaamme vielä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
upea runo
huikean kaunista
hetki on käsinkosketeltava
mielettömän haikea ja kaunis!