Sun silmät oli bussipysäkillä
ihan yhtä vihreät ja sykkivät kuin ennenkin,
leuan kaari maailman kaunein
Ja sä olit vakava, vakavampi kuin ennen
(Ja mä olin sentään ainoa jonka kanssa
sä ikinä olit vakavissasi)
Vai olinko se minä joka teki
susta sellaisen?
Pinnasta kovan,
sisältä
taipuvan
Minun vartalooni
syvään
syvään
Selite:
Saatoin sua matkaan ja mietin mitä me joskus oltiin toisillemme.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kertakaikkisen upeatunnelmainen runo, vaikka se sisältääkin haikeutta tai ehkäpä juuri sen vuoksi se kiehtookin.
Ihan ensimmäiseksi nauliinnuin ensimmäisen säkeen silmiä koskevaan lauseeseen, siinä on jotain mystiikka ja leuan kuvaaminen taas on upea !
Koko runo, taideteos.