Syysmyrsky elämäämme saapui,
hentoja puita muutamia kaatui
kun tuuli niin välillämme raivosi
köynnökset muutamat hajosi.
Uupuneena niin mä totesin
voi kunpa myrsky tää jo laantuisi,
ja niin me yhdessä taistelimme,
myrskyn tuon päihitimme.
Nyt oomme puut nuo hennot,
kaatuneet,
yhdessä näin uudelleen
istuttaneet,
köynnöksetkin jälleen kukkaan
puhjenneet.
Tämä aika vain todistaa,
ei mikään myrsky meitä voi erottaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
