Tuuli kantaa pisaroita
niiden iskeytyessä maahan hennosti
Lehtien väliin tuulee
pyörteilee kosteus juurakoissa
särkyvä on hiljaisuus
ovi sulkeutuu, kylmenee
“kanna minut kotiin”
huokaus
vesi on tyyni myrskyn keskellä
painostava on menneisyys
askeleet lapsen kaikuvat huoneeseen
“isi, tänään ei sada enää”
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Huominen on kultaa...on toiveena kaunis ja
kaunis on runosikin...asettelet sanasi niin kivasti, etten voinut olla tykkäämättä.